Hommana oli vaihtaa jakopään hihna Ismekin Caravelleen. Eipä siinä muutakun auto nosturille ja hommiin. Äänenvaimennin oli tiellä, niin se otettiin pois. Sitten vaan laturin hihnapyörä ja hihna, öljypumpun hihnapyörä ja hihna pois. Jakohihnan edessä oli muovikoppa suojaamassa hihnaa ja pyöriä, sen klipsit ja yksi pultti pois, niin sen sai revittyä pois. Ja näin meillä päästiin hihnaan ja kiristimeen kiinni.
Ennen niitten irroitusta, merkattiin tussilla vanhaan hihnaan ja hihnapyöriin merkit, jotta pääsemme uuden hihnan laitossa helpommalla, kun ei tarvitse avata venttiilikoppaa ja sitä kautta ajoittaa konetta oikein. Kiristimen pultti ja hihna pois. Sen jälkeen otettiin uusi hihna ja vanha hihna vertailuun. Laskettiin eri merkkien hammasväli ja merkattiin ne tussilla uuteen hihnaan. Tämä laskenta toistettiin muutaman kerran, jotta se oikeasti on oikein. Sittempä päästiin jo kasaamaan.
Hihnassa olevat merkit kohdakkain pyörien merkkien kanssa. Homma oli vain hiukan hankala, koska hihna oli yllättävän tiukka menemään kiristimen kanssa paikalleen. Kaikkialta muualta hihna meni kivasti paikalleen paitsi nokka-akselin pyörälle oli tiukka laittaa. Talttapäämeisselin avulla se pörähti sinne kivasti, vaikka niin ei periaatteessa saisi tehdä, jotta hihnaan ei tule mitään jälkiä, eikä hihna sen takia katkea. Kun hihna oli paikallaan, tarkistettiin merkkien kohdat vielä kerran. Tämän jälkeen kiristin pyöritettiin niin, että hihna tuli sopivan tiukalle ja sitten hihnapyörän mutteri kiinni.
Hommat jäi kesken, mutta kirjoitetaan tarina nyt loppuun. Kun kiristin on kiinni pyöritetään konetta kampiakselin mutterista pari kierrosta ympäri ja kokeillaan, että kone pyörii oikein. Sen jälkeen vaan takaisin kaikki muut hihnapyörät,hihnat,suojakopat ja äänenvaimennin. Hihnapyörien pultit kannattaa sitten laittaa kierrelukitteen kanssa kiinni, ettei pyörät lähde ajossa irti ja vie mukanaan kaikkea sen tieltä.
29.1.2015
15.1.2015
Moottorin purkaminen
Opettaja antoi tehtäväksi purkaa volkkarin harjoitus moottorin. Kone oli onneksi jo puoliksi purettu ja valmiiksi pukissa kiinni. Eli lähdettiin siitä että hihnapyöriä pois, vesipumppu pois, pakosarja pois, jonka jälkeen päästiin pääasiaan. Eli venttiilikoppa auki ja sieltä kannenpulttien kimppuun, pultit auki ja kansi pois. Sittenpä käännettiin kone ympäri eli öljypohja osoittamaan ylös. Öljypohja napattiin pois ja sen jälkeen oli tarkoitus merkata mäntien paikat ja kiertokankien pukkien järjestys ja suunta, mutta koska innoissaan tekee ja hätäilee niin eihän sitä muistanut. Niinpä vaan kiertokankien pukit napatiin pois ja männät pois lohkosta, samalla myös kampiakselin pukit otettiin pois.
Senpä jälkeen opettaja määräsi meidät mittailemaan kampiakselin kaulat mikrometrillä, että onko kaikki saman kokoisia. Sehän oli ihan simppeli homma, pois lukien mikrometrin heikko tajuttavuus ja työn ärsyttävyys. Mittaus tapahtui ottamalla esim. yksi kiertokangen kaula, mitattiin ensin yhdestä kohtaa ja sitten käännettiin mikrometriä 90° ja tehtiin toinen mittaus. Pistettiin tulos paperille ja sama toistettiin kaikille kauloille. Senpä jälkeen piti männät mitata. Sekin tehtiin mikro metrillä, kolme eri mittausta. Kaksi mittausta tehtiin männän yläpäästä, ensin männän tapin suuntaisesti ja toinen poikki suuntaan männän tapista katsoen. Kolmas mittaus tehtiin männä helmasta.
Sittempä edessä oli kasaus. Ensin kampiakseli kiinni ja sitten männät sisään ja kiinni. Asia ei kuitenkaan mennyt kuin strömsössä koska kampiakseli ei halunnut pyöriä. Pukkeja väänneltiin ja käänneltiin mutta ei pyörinyt. Lopulta ilmeni että kampiakselin pukin reunat otti kiinni lohkoon. Viilalla saatiin ne takaisin sopimaan sinne, ja kampiakseli pyöri lopulta. Sittempä heitettiin öljypohja ja kansi paikalleen. Autodatalta katsottiin mihin momenttiin kansi, kampi ja kierokankien pukit kiristttiin. Meillä taas kerran ajatuksissa tehdessä kävi semmoinen virhe, että kansi meni väärin päin, ja tämä tajuttiin kun kansi kerettiin kiristää momenttiin. No ei auttanut kuin aukoa kansi ja kääntää se oikein päin. Seuraava homma olisi ollut laittaa hihnapyörät, hihna ja venttiilikoppa kiinni ja ajoitukset laittaa oikein, mutta aika loppui kesken.
Senpä jälkeen opettaja määräsi meidät mittailemaan kampiakselin kaulat mikrometrillä, että onko kaikki saman kokoisia. Sehän oli ihan simppeli homma, pois lukien mikrometrin heikko tajuttavuus ja työn ärsyttävyys. Mittaus tapahtui ottamalla esim. yksi kiertokangen kaula, mitattiin ensin yhdestä kohtaa ja sitten käännettiin mikrometriä 90° ja tehtiin toinen mittaus. Pistettiin tulos paperille ja sama toistettiin kaikille kauloille. Senpä jälkeen piti männät mitata. Sekin tehtiin mikro metrillä, kolme eri mittausta. Kaksi mittausta tehtiin männän yläpäästä, ensin männän tapin suuntaisesti ja toinen poikki suuntaan männän tapista katsoen. Kolmas mittaus tehtiin männä helmasta.
Sittempä edessä oli kasaus. Ensin kampiakseli kiinni ja sitten männät sisään ja kiinni. Asia ei kuitenkaan mennyt kuin strömsössä koska kampiakseli ei halunnut pyöriä. Pukkeja väänneltiin ja käänneltiin mutta ei pyörinyt. Lopulta ilmeni että kampiakselin pukin reunat otti kiinni lohkoon. Viilalla saatiin ne takaisin sopimaan sinne, ja kampiakseli pyöri lopulta. Sittempä heitettiin öljypohja ja kansi paikalleen. Autodatalta katsottiin mihin momenttiin kansi, kampi ja kierokankien pukit kiristttiin. Meillä taas kerran ajatuksissa tehdessä kävi semmoinen virhe, että kansi meni väärin päin, ja tämä tajuttiin kun kansi kerettiin kiristää momenttiin. No ei auttanut kuin aukoa kansi ja kääntää se oikein päin. Seuraava homma olisi ollut laittaa hihnapyörät, hihna ja venttiilikoppa kiinni ja ajoitukset laittaa oikein, mutta aika loppui kesken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)